Retki nuoruusmuistoihin

Päivä oli kaunis ja päätin polkaista punaisella luottopyörälläni katsomaan vanhoja tuttuja maisemia. Nappasin uuden Harunihuvin mukaan rekvisiitaksi. Eväät kaupasta ja eikun menoksi...

Aitolahteen on vajaa 20km suuntaansa ja koko matka on hyvää pyörätietä, joten mikäs siinä polkiessa. Löysin vahingossa pitkään kaapissa olleen matkamittarin pyörään ja innoissani "uudesta" löydöstäni otin sen mukaan. Ensimetreillä sain huomata, että se on ollut liian kauan kaapissa odottamassa, koska se ei pystynyt näyttämään enää muuta ajan. Uusi siis jossain kohtaan hankittava. Matkan määränpäänä oli Pättiniemi ja oli hauska pyöriä samoissa maisemissa kuin silloin joskus kauan kauan sitten. Tuli mieleen mm. hyviä saunomismuistoja Pättiniemen 10-leiriltä ja monelta muulta partioleiriltä. On kait sitä joskus itsekin ollut pieni. :)

Pättiniemen hiekkatietä polkiessa ihmettelin, kun pyörä tuntui niin oudolle. Kaikki kivet tuntuu takalistossa asti piikkeinä. Kurkkasin takapyörää ja niinpä tietenkin...200 metriä hiekkatietä ja kumi puhki. Tunnollisena pyöräilijänä ei tietenkään ollut mukana pyöränkumin paikkaussettiä tai pumppua. Eikä sillä merkitystä olisi ollutkaan, sillä enhän mä sitä olisi osannut paikata. Hetken kun olin rumia sanoja päästellyt menemään niin totesin, että pitää varmaan mennä pienelle paussille kylätalon pihaan.

Vanha lato tien varressa, joka on niin tuttu näky monelle leiriläiselle. :)

Fillari parkkiin ja eväät esiin.

Aitoniemen Keson kylätalo oli nätti keltainen vanha rakennus, joka on juuri entisöity.

Ja pitihän sitä rekvisiittaakin sitten vähän kuvata, kun oli niin komiat maisemat. :)

 Mahtoi kyläläisillä olla hauskaa katsella, kun huseerasin kamenran kanssa ja yritin ottaa Harunista kuvia. "Kylän muori on tullut kahaveelle". :)

 Aurinko kun alkoi laskea, niin oli pakko kerätä kimpsunsa ja lähteä takaisinpäin. Rikkinäisellä kumilla "hissukseen" polkien (ei saisi tehdä, tiedän) lähdin tulemaan. Mahtoi olla mielenkiintoinen näky, äänitehosteilla varustettu show. :D


Aitolahden kirkko tarjosi hyvän syyn pysäyttää rämisevä menopeli hetkeksi. Aitolahden kirkko on todella kaunis, olisi kiva ollut käydä sisällä asti kurkkimassa.


 

 Pihaan oli istutettu ihania kukkasia sydämen muotoon. <3

 

Jokusen kilometrin jouduin rämpyttämään pyörällä, että pääsin ison tien varteen ja parkkeeraamaan pyörän kaupan pihaan. Loppumatka menikin sitten bussin kyydissä. Se siitä kunnon pyörälenkistä. :)