sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pyydystämässä auringonlaskua

Nyt on tullut päivitettyä pelkästään valokuvausta, neulominen on ollut hieman takaa-alalla. Mutta kaippa sitä täytyy hyödyntää näitä ihania ilmoja. Useampi aloitettu neulomus saa vielä hetken odottaa jatkamista. 

Satuin Pyynikille kerrankin samaan aikaan kameran ja auringonlaskun kanssa. Samalla sai verestää muistoja teiniajoista. Ei ole sitten vähään aikaan tullutkaan oltua Pyynikin rannassa ja istuskeltua tuolla kalliolla. Flashbackinä tuli monia hyviä muistoja. :)




Kokeilin erillaisia kuvausasetuksia ja kaverini suosittelemaa A-asetusta (aperture priority), mutta parhaimmat kuvat sain kuitenkin aikaiseksi SCENE-asetuksella. Sieltä valitsin auringonlaskumoodin ja johan alkoi väriä ja tunnelmaa olemaan kuvissa. Muilla asetuksilla kuvat yli- tai alivaloittuivat. Näitä kuvia en edes joutunut paljoa muokkaamaan, vain terävöittämään hieman. :) Eli näillä taidoilla kannattaa siis vielä jonkin verran luottaa automatiikkaan, kun kuvaa auringonlaskua. Ja auringonlaskuhan ei odota, että mun se tuhannes yritys vahingossa osuu oikeaan, kun sählään. Ehkä opettelen ulkoa seuraavaa aurngonlaskua varten näiden kuvien säädöt valmiiksi. :)











Hämärässä kuvatessa tulisi olla ehdottomasti jalusta, mutta sellaisen mukanakuljettaminen on vaan hankalaa. Kaikki käden varassa kuvatut olivat väkisinkin tärähtäneitä. Enkä varmasti liikahtanutkaan. :D


Onneksi oli kaide, johon pystyi nojaamaan. :)

Home town <3






Keväiset auringonsäteet Kangasalla

Pitää käyttää hyväksi näitä kauniita kevätsäitä. Ties kuinka vähän aikaa niistä saa nauttia. Tällä kertaa kuvauspaikkana oli Kangasalan Vehoniemen näkötorni. Samalla käytiin munkkikahvilla ja tutkailemassa automuseossa. Ihme etten pirkanmaalaisena ole sielläkään koskaan käynyt. :)







Putoava meteoriitti. :)



Jää oli todella makean näköinen auringonsäteissä.



Rakkauden ikuinen tunnustus. :)






Ei hullumpaa vapaan viettoa. :)








Tällä pikku veijarilla olisi päässyt ajelulle. :)

Paluumatkalla tultiin Pelisalmen ohitse ja pakkohan sitä oli pysähtyä vielä muutamat kuvat nappaamaan. :) Jäälle ei kyllä enää uskaltanut mennä vaikka se vakaalta näyttikin. Rannasta oli sen verran sulaa, että petti heti, kun jäätä kokeili. Mutta pari pilkkijää silti matkalla nähtiin. Kyllä saa tietää virtaukset ja paikat aika hyvin, ettei pääse pilkkireissullaan kastumaan.


















Mikä siinä vastavaloon kuvaamisessa viehättääkin? Kaikki kameraoppaatkin sitä vastustavat, "älä kuvaa vastavaloon". Mutta silti jokin siinä mua viehättää. Suurimmaksi osaksi kuvat ovat yli- tai alivalottuneita ja silti on aina pakko räpsiä. Tässäkin kuvassa näkyy kaikki lika mitä linssissä on.


Melkein sulaa.

Siitä vaan pilkille, jos uskallat. :)